Altorintama – anturi ja säteenjakaja – alalla tarvittavat komponentit

Tälle alalle löytyy monia komponentteja, joita käytetään tuotteiden suunnittelussa ja tutkimustyössä. Alta löytyy tietoa muutamasta aloilla käytetyistä välineistä ja työkaluista.

Aaltorintama – anturi

Tämä on laite, jolla mitataan aberraatiota optiselta aaltorintamalta.Wavefront - sensor Vaikka joskus amplitudin halkaisevaa interferometriä, esimerkiksi Michelsonin interferometriä, kutsutaan joskus aaltorintama – anturiksi, termi kuuluu normaalisti niille välineille jotka eivät tarvitse aberraation poikkeamaa vertailusäteen käyttöä. Aaltorintama – antureita käytetään yleensä adaptiivisessa optiikassa sekä linssien testaamisessa ja uutena yhä yleistyvänä käyttönä silmätautien tutkimuksissa.

Säteenjakaja

Tämä on optinen laite joka jakaa valonsäteen kahtia. Sen perinteisin malli on kuutio, joka on tehty kahdesta kolmionmallisesta lasi prismasta, jotka liimataan toisiinsa käyttäen esimerkiksi polyesteriä, epoksia tai uretaani – pohjaista liimaa. Hartsi- tai muovikerroksen paksuutta voidaan säätää niin että vain puolet valonsäteestä kulkeutuu porttiin heijastuen ja toinen puoli jää näkymättömiin. Polarisoivat valonsäteet, esimeriksi Wollaston prismat, käyttävät kahtaistaittavia materiaaleja jolloin valonsäde muuttuu eri polarisaatioiksi.

Toisessa mallissa käytetään puoliksi hopeista peiliä, lasi tasoa tai muovia jossa on lähes näkymättömän ohut kerros metallia päällä. Tämä metalli on nykyään usein alumiinia. Valonsäde tuodaan alustalle 45 – asteen kulmassa ja se osa säteestä, yleensä puolet, joka ei imeydy pinnan materiaaliin, heijastuu.

Valokuvauksessa heijastuksen aikaansaamiseksi käytetään puoliksi hopeoitua peiliä ja tätä kutsutaan puoliläpäiseväksi peiliksi. Jotta valonsäteen voimakkuus ei kärsisi, kun osa siitä imeytyy heijastettavaan pintaan, voidaan käyttää sveitsiläiseksi juustoksi kutsuttuja valonsäteen katkaisija peilejä. Nämä olivat alunperin pitkälle puhdistettuja metalleja, joissa oli tarvittavan lopputuloksen vaativia heijastavia aukkoja. Myöhemmin metalli yhdistettiin lasiin.

Kolmas vaihtoehto valonsäteen jakamiselle on puoliläpäisevän peilatun prisman kokoaminen. Tämä käyttää dikromaattisia optisia pinnoitteita jotka jakavat saapuvan valonsäteen useisiin spektreihin erillisiin valonsäteisiin. Tällaista ratkaisua käytetään muun muassa kolmen pickup – putken televisiokameroissa ja kolmen liuskan Technicolor elokuva kameroissa sekä moderneissa kolmen CCDn kameroissa.

Säteenjakajan käyttö fysiikan tutkimuksissa

Useat erilaiset fysiikan alat käyttävät säteenjakajia erilaisissa kokeissa, esimerkiksi suhteellisuusteoriaa tai kvanttimekaniikkaa tutkiessa. Näihin kuuluu esimerkiksi Fizeaun kokeet vuonna 1851, joissa tarkoituksena oli mitata valon ja valonsäteiden kulkemisen nopeutta veden alla.